Nää päivät on niin samanlaisia

Nyt perus taisteluselostusta ilman filosofointia. Toivottavasti ei ole liian tylsää. Tähän asti melkoinen viikko taas. Olen ollut välivuorossa klo 13-21.

Maanantai oli periaatteessa simppeli. Sairaanhoidon kuntayhtymän hallituksen esityslista käsiin, sitten kokouksesta pidettyyn infoon. Siellä kyselyä ja muistiinpanoja. Päädyin tekemään asiasta kolmea juttua. Yhtä varsin mielenkiintoista kilpailutus-asiaa varten mulle kiikutettiin oikein liitteitä tänne toimitukseen.

Tämä nainen ajoi aika vahvasti omaa asiaansa. Hänen sanomisensa poikkesivat infossa kuulemastani. En saanut tarvitsemaani tyyppiä kiinni ja olin vähäisten lähteideni armoilla. Tympeää tehdä sellaista, mitä ei itse oikein pidä hyvänä. Ja kolmen kirjoittamiseen menee aikaa. Olin valmis minuutti ennen työajan päättymistä.

Tiistai olisi voinut olla löysempi, mutta otin aika paljon lautaselle. Olisi riittänyt, että käyn haastatteleen yhtä eläköityvää rehtoria ja teen siitä jutun, mutta otin toisenkin haastattelun tehtäväksi, vaikka se olisi ehtinyt myöhemmin. Rehtori asui 100 kilsan päässä, joten siihen meni aikaa. Yhteensä ajoin päivän aikana 290 kilsaa! Meni leppoisasti, ensin kuuntelin Diabloa, sitten CoB:tä:)

Mutta kiire meinasi tulla, vaikka ihan hyvänlaisen henkilökuvan teinkin nopeasti. Olin valmis noin minuutti ennen työajan päättymistä. Mutta en turhaan hikoillut, kun tänään pomo sanoi, että olen hyvin sulautunut toimitukseen. Oli nimittäin epäillyt, oli aika paljon hommaa yhdelle päivälle. Ja olen kyllä samaa mieltä! Mutta voinpa nyt sanoa haastatelleeni yhtä Maajusseista;) Mukava tyyppi oli kyllä tosi-tv-mieheksi.

Tänään löysempää. Haastattelin yhtä valmistuvaa amis-tyyppiä ja tein jutun siitä. Sen lisäksi tunti äidinkieltä. Sitten tein yhtä juttua perjantaille. Yllättäen tuli lautaselle myös eräs uutinen, joka piti hoitaa pois kuleksimasta. Mutta tuo "yksi juttu" oli melkoinen. Haastattelin puhelimitse naista, jonka kihlattu tapettiin muutama vuosi sitten. Juttu käsittelee vertaistukea. Melkoista. Naiselle selvästi vaikea puhua asiasta vieläkin, kuten olettaa sopii. Mutta eipä ole helppoa kuunnella tai kysellä asiasta! Varsinkin jälkikäteen meinasi olla tippa linssissä pelkästään asiaa ajatellessa. Onhan tuo pahinta, mitä itse omalle kohdalleni voisin kuvitella...

Eli voi sanoa, että ei nää päivät ihan toistensa kaltaisia ole. Kivaa kyllä kaikkine vaikeuksineen.

NP: Diablon uusi levy. Aika jees.