Myös savolainen toimittajanalku on aloittanut oman työrupeamansa kerran kuussa ilmestyvässä aikakauslehdessä. Ja tyytyväinen olen työpaikkaani ollut, tosi tyytyväinen!
Ensimmäisen viikon aikana taistelin kolme päivää helpdeskin ukkojen kanssa, jotta saisin työhuoneeseeni laitetun koneen toimimaan. Onhan se jotenkin hankala varmaan tajuta, että pelkästään koneen kantaminen paikalle ei riitä. Sen pitäisi myös toimia. Parasta oli, että toimituksessa on käytössä tietokoneen kautta toimivat puhelimet. Oma kännykkä oli siis käytössä ensimmäisten päivien ajan. Loppuviikosta kone onneksi toimi jo moitteettomasti.
Viikon aikana kerkesin kirjoittaa kolme juttua, vierailla jätskitehtaalla (hyvät korruptiolahjat!) ja suunnitella seuraavia haastatteluja. Huokaisin helpotuksesta, kun kuulin että meidän talossa haastatteluihin ajetaan kuvaajan autolla, julkisilla tai sitten taksilla. Minun ei siis tarvitse huristella yksin eksyneenä pitkin Helsinkiä.
Työpäivät hurahtivat ohi tosi nopeasti, sillä tekemistä riitti. Toimituksessa meininki on rentoa, ja ihmiset tuntuvat todella nauttivan työstään. Pienessä porukassa kaikilta voi kysyä, ja muut ovat vuorotellen käyneet pyytämässä lounaalle.
Ainakin nyt tuntuu, että aikakauslehden rytmi sopii minulle tosi hyvin. Juttuja saa suunnitella rauhassa ja ne toteutetaan huolella. Jotenkin sitä oli kuitenkin niin tottunut kiireiseen toimitustyöhön, että välillä on oikein huono omatunto, kun kerkeän tehdä työaikana vaikka mitä omiakin hommia. Oikeastaan kaipaan vähän sitä pientä painetta, jota ainakin leikkitoimituksessamme keväällä oli. Kadun luultavasti sanojani, kun lehden ilmestyminen alkaa lähestyä...
Innolla odottelen tulevia tehtäviä. Juttukeikkoja on tulossa ympäri Suomen, ja omat tekstit tulevat täyttämään monia aukeamia. Vielä on siis intoa tekemiseen, katsotaan, missä vaiheessa se sitten lopahtaa. Toivottavasti ei ollenkaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti