Ensimetrit

Hei vain te kaikki lukijat!

Sankaritoimittaja Teräsvuoren työrupeama on myös saatettu alkuun. Olen ollut nyt neljä päivää töissä. Ensimmäisiin työtehtäviin kuuluu kokoavien juttujen kirjoittaminen paikkakunnan kulttuuritarjonnasta kesällä. Ja sitähän riittää!

Olen ollut melko hämmentynyt taide - ja kesäteatteriannin runsaudesta. Tässä on sitten soiteltu kaiken maailman galleristeille, joista monet ovat olleet varsin hauskoja tapauksia. Toimittaja on takuulla antanut itsestään hyväntuulisen kuvan, koska naurattaa koko ajan. Ja fiksun. Erään taiteilijan etunimi oli Aale, ja automaattisesti oletin, että kyseessä on naishenkilö. Siinä vaiheessa, kun haastateltava alkoi puhua maalarin 89-vuotiaasta vaimosta, tiedustelin varovasti asiaa. Toisessa päässä vastattiin: "Hyvä että tuli tämäkin asia selväksi."

Tänään Teräsvuori lähetettiin ensimmäiselle juttukeikalle autolla. Omat ajotaidot ja suunnistaminen 40 km päähän maaseudulle epäilyttivät hiukan, varsinkin kun Teräsvuori ei vielä osaa sujuvaa reittiä huoneestaan kahvinkeittimelle. Mutta kaikkipa menikin hyvin! Hillittömän pölypilven saattelemana saavuin paikalle juuri ajoissa.

Kyseessä oli paikallisten metsästäjien koululaisille järjestämä rastirata. Vastassa oli välittömästi joukko kylän miehiä. Esittelyjä ei tarvittu. Teräsvuoren kuva oli nimittäin julkaistu lehden edellisessä numerossa. "No niin, uusi toimittaja tuli paikalle, tunnistin kuvasta!" " Ottaakos toimittaja lisää kahvia?" "Täytyy toimittajalle näyttää, kun näin monta tonnia viedään rehua..." Olin otettu huomiosta.

Myös itse rata oli hauska ja toimittaja unohtuikin tekemään juttua hiukan pidemmäksi aikaa kuin olisi ollut tarpeellista. Ilmakiväärillä en ehtinyt ampua rottaa, vaikka jonossa seisoinkin. Viihdytin myös oppilaita nielemällä mäkäräisen. "Mikä läppä!"ihastelivat kuudesluokkalaiset.

Otin liudan kuvia ja yksi oli hyvä. Emme ole kameran kanssa vielä oikein sinut. Toimitus sen sijaan on oikein mukava ja sopivanhenkinen. Teräsvuori jatkaa iloisin mielin.