Lahjakortti ravinteliin ja muuta kuulumista

Kolmas työviikko valmiina alkuun. Aika on mennyt nopeasti ja sehän on hyvä merkki. Viime viikon aikana olen ollut aika paljon iltaisinkin töissä, myös viikonloppuna.

Hienoa on kuluneella viikolla ollut se, että rakas kollega samasta laitoksesta saapui työhön. Yhdessä he tekivät jo reportaasinkin kaupunkinsa terasseista, Teräsvuori kuvaajana. Tehtävä olikin hiukan vaativa, koska tekohetkellä satoi vettä ja terassit olivat lähes tyhjillään. Luunkovat toimittajat selvisivät kuitenkin hienosti. Juttu ei tosin ole vielä valmis.

Hauskaa oli myös haastatella Draamaa teatteriprojektien tiimoilta. Draama ei vaatinut juttua edes nähtäväksi, joten yllätyksiä voi olla luvassa. Muissa teattereissa ei ole oltu yhtä yhteistyöhaluisia. Eräskin nihkeä ohjaaja lämpeni vasta siinä vaiheessa, kun Teräsvuori ymmärsi päästää valloilleen sellaisia kysymyksiä kuin "Ai tässä on kysymys melkein tyylipuhtaasta brechtiläisestä vieraannuttamisesta?"

Olen autoillut paljon, nytkin toimituksen auto on asuinpaikkani pihassa. Jalkaisinkin olen mennyt juttupaikoille. Lasten juoksukilpailujuttua tehdessäni eksyin pururadalle, mutta ehdin lähes ajoissa paikalle. Loppuvaiheessa iltaa alkoi sataa räntää ja oli niin kylmä, etten enää pystynyt kirjoittamaan mitään. Eilen käväisin markkinoilla raviradalla. Paikalla oli innostavaa kuvailla (käytössä oma kamera) ja kivaa haastatella. Erään myyntipöydän takaa hyökkäsi vanhahko mies tiedustelemaan, että mitäs se tyttö täällä hänen myyjiään ahdistelee, että nimiä ei ainakaan laiteta, "ellei tule lahjakorttia paikalliseen ravinteliin". Juu ei.

Tänään sotaveteraanikirjan julkaisutilaisuus. Kesto melkein neljä tuntia ja kuvaaminen aivan painajainen. Tarjolla oli sentään korviketta. Lauluesitykset vaihtelivat "hiljeni eloni kannel" -tyylistä sujuvasti rempseään "ei oo tyttöni hontelo ei kaita" -menoon eikä veteraanisolisti nähnyt sanoja tai tiennyt millä sivulla mennään. Nauratti aivan sairaasti.

Teräsvuori on ehtinyt myös paikalliseen yöelämään. Ja vientiähän riitti. Erityisterveiset "suoraa munaa" tarjonneelle kolmekymppiselle kajaanilaispsykopaatille, jonka nenästä tuli verta.

Eli hienosti menee! Toivottavasti kaikilla muillakin. Tulen treelle perjantaina leikkaamaan hampaat.