Taksimies ja palopäällikön vaimo

Eilen Monni oli iltavuorossa, siis 15-23. Tulipa tehtyä kolme juttua lehteen, ihan riittävästi.

Suunniteltuna työnäni oli kaksi juttua, joista toisen tekeminen alkoi sillä, että erään kokouksen esityslistanivaskaa selailemalla piti katsoa, josko jotain löytyisi. Löytyi jotain pientä ja armottomalla tuskalla esityslistasta, liitteistä ja haastattelusta sai jopa suomenkielisen uutisen.

Ysin jälkeen olin valmis ja menin kysymään, että olisiko jotain hommaa. Odotin, että vastaus on kieltävä. Vuoronvetäjä kävelikin juuri vastaan hätäkeskustiedon kanssa. Levikkialueemme reunalla keskisuuri tulipalo. Keskisuuri voi tarkoittaa mitä tahansa roskatynnyristä kerrostaloon.

Yritin soittaa palopäällikölle ja muille mahdollisille tahoille. Mistään ei vastattu, mikä lienee kovin epätavallista. Hälyn tulosta oli kuitenkin jo mennyt aikaa sen verran, että palokunnan saattoi olettaa olevan jo paikalla. Ilmeisesti oli kiire.

Hätäkeskuksesta sain tiedon siitä, minkälainen talo palaa ja paljonko siellä on palokunnan väkeä. Sitä oli paljon. Sen pohjalta tein sitten nettiin uutisen. Jatkoin soittamista ja vihdoin minulle vastattiin. Paloesimiehen tmv. vaimo vastasi. Mies oli kiireessään unohtanut puhelimen, jos oikein ymmärsin.

Tarvittiin kuvaa ja yritimme selvittää paikkakunnalla asuvaa toimittajaa varten palon sijaintia. Vuoronvetäjä ehdotti, että soita taksiasemalle, ne vois tietää. Sanottu ja tehty. Herätin jonkun suharin, joka ei tiennyt mitään muuta kuin, että savu haisee ja pohjoisessa savuaa.

Vihdoin tuli tiedote hätäkeskuksesta. Palo oli vakava, kuolonuhreja vaatinut. Sain palopäällikönkin kiinni, mutta se ei antanut tietoa yksitellen, vaan lupasi laittaa tiedotusta netin kautta.

Ongelmallista lehden kannalta oli se, että perjantaina ilmestyy viikkoliite, joten lehden pitää mennä aiemmin kiinni. Ei ollut aikaa odottaa tiedonantoja. Toimittaja saatiin kuitenkin paikalle kuvaamaan ja vähäisten, mutta riittävien tietojen mukaan tehtiin juttu etusivulle.

Saimme siis homman hoidettua, vaikka oli kyllä aika jännää ja kiirettä. Ikävää tietysti kuolintapaukset, mutta niistä tiedottaminenhan on meidän työtä. Pääsin töistä suunnilleen ajoissa, mutta olin kyllä vielä kotonakin ihan rauhaton vielä pitkään.

NP: iPod latauksessa...