The Final Frontier

Korpireportteri Änkyrällä menee mukavasti pikkukaupungissa, jonka lähellä ei ole muuta kuin metsää, vähän lisää metsää, ja vielä enemmän metsää. Miellyttävimpiä vapaa-ajan aktiviteetteja ovat mm. kukan kastelu. Harmi, ettei sitä tarvitse tehdä kuin kerran viikossa.

Kävin myös lavatansseissa, mikä oli lähes inhorealistinen kokemus. Elämä vilisi silmieni edessä, kuten ennen kuolemaa kerrotaan tapahtuvan. Selvisin. Tämän kunniaksi heitin pari pillurallikierrosta vm. -80 Ford Escortillani. Tunsin kuuluvani joukkoon jo ensimmäisenä viikonloppunani.

Töissä olen haastatellut 9-vuotiasta tyttöä, joka kysyi itseltään kysymykset ja vastasi niihin. Esimerkiksi: "Kysy minulta mikä on kivintä pesiksessä! Kivintä on lyödä, ottaa koppi, juosta ja polttaa ja pelata!!!" Olisivatpa kaikki haastateltavat yhtä käteviä.

Eräs naisministeri ei ollut yhtä kätevä, voisin kuvailla äänensävyään jopa nuivaksi keskustelumme alussa. Kyllä tämä tomera nuorekas edustajamme leppyi pian kun selvisi, etten ole häntä suihini popsimassa, vaikka vaalirahaa onkin tullut ovista ja ikkunoista ja hieman takaluukustakin.

Eräästä jutustakin Änkyrä sai palautetta. Haastateltava ei ollut sanojensa mukaan auttanut miestään puiden ajossa, vaan puiden kaadossa. Hän häpesi sitä, että lehdestä saa sen kuvan, että hän on kerskuri. Ymmärrän kyllä, ja yritin lohduttaa parhaani mukaan.

Tässäpä päällimmäiset. Erittäin iloinen olen ollut siitä, että saan ottaa paljon kuvia. Haluan kehittyä siinä erittäin paljon kesän aikana. Lisäksi olen saanut tehdä taittoa juttujen ideoinnista ja suunnittelusta toteutukseen asti, korjata kielioppia muiden teksteistä, ja kirjoittaa kolumneja.

Työ on siis monipuolista, vaikka välillä tuleekin hieman kiire. Juttuja olen kirjoittanut noin 1-2 pääjutun päivätahtia, mutta juttukeikkoineen ja kuvaamisineen yhteen juttuun menee aikaa helposti 4-6 tuntia. Huomenna on tiedossa kuuden tunnin rypistys, jonka aikana pitäisi taittaa 5-6 juttua ja kirjoittaa pääjuttu ja muutamia pikkujuttuja. Illalla on tiedossa keikka rajan pintaan asti, en muista minne.