Loppu.

Neljä kuukautta uutistoimittajana meni nopeasti ohi. Nyt kun pitäisi lomailla, tuntuu että takki on ihan tyhjä. Tuntuu vaikealta tarttua mihinkään.

Takana on upea kesä. Siinä missä nauroi paljon, pillitinkin kerran töissä. Todella kasvotonta. On ollut vaikeampaa ja sitten ihania voiton hetkiä. jee. Kyllä siitä ihan hyvä tuli. Nyt on haikea ja rikas olo, siis henkisesti.

Palautettakin on tullut. Ihmiset kommentoi jotenkin tosi helposti, kun ne on kuullu äänen ja nähny naaman, ni ollaan tavallaan tuttuja. Ja se on hyvä. Sain jopa nimpparionnitteluja sähköpostiin ja kaikkea muuta kivaa. Mut kaiken hyvän keskeltä on jäänyt myös negatiivista asiaa mieleen. Se tietenkin on nostettava muita ylemmäs.

Tämä kritiikki oli varmaan kaikkein paras. Töiden loputtua olin tiistaina entisen työpaikkani toimitusneuvoston kokouksessa. Neuvoston PJ on entinen rehtorini, joka seuraa myös työtäni nykyisin.. Se selvisi istuassamme kaikki ennen kokousta ruokapöydässä. Muuten oli hiljaista.

R: Teillä oli keväällä uutinen siitä, kun x-paikasta oli kadonnut 150 kilon painoisia teollisuuskeloja. Sanoitte kuitenkin, että kelat painoivat vain 1,5 kg. Aika kevyitä..
M: Hmm. Muistan kyllä uutisen ja muistan sen tehneeni ja lukeneeni. Muistan myös että luin varmasti 150, enkä 1,5 ( Mitäköhän uutisoitavaa sitä olisikaan jos lähdettäisiin jokaisen maitopurkin katoamisesta uutisoimaan..)
R: Kyllä minä muistan. Ainakin netissä oli pilkku.
M: Omituista. Kyllä siellä varmaan virhe oli, jos sen vielä tähän asti muistatte. Kamala homma. Kerrassaan.
R: "näyttää tyytyväiseltä"
On silläkin miehellä elämä kasassa.

Mutta muuten. Kivaa oli. Mukava, että nähdään pian!

PS. Kielikritiikki on kaikille yhteinen. Meinaatteko ma, ti vai ke ryhmään? Ois kiva olla samassa.

Palautetta

Olen saanut muutamia palautteita jutuistani kesän aikana lukijoiltani. Kaikki hyvää. Olen yrittänyt ärsyttääkin, mutta turhaan, ei sitä kukaan huomaa. Mutta tänään oli toimitukseen tullut palautetta, joka pelasti aamuni.

Kirjoitin juttua siitä, että kadunnimiä joudutaan vaihtamaan, kun tulee kuntaliitos. Samaan syssyyn kirjoitin myös siitä, että nimiä pitää ruotsintaa. Olisi pitänyt arvata, että ruotsin kieli saa ihmiset takajaloilleen, pelkäävät kai sen puolesta. Joltain tiukkapipolta jäi ymmärtämättä, että pohdiskelin puolihumoristisessa kainalojutussani varvi sanan merkitystä suomeksi, en ruotsiksi.


Juttu:

Anteeksi, missä mahtaa olla Snabbisvägen?

Yksi osa kuntaliitosta on se, että Ullavan, Kälviän ja Lohtajan tienviitat on uusittava. Teiden nimet näet pitää tulevaisuudessa olla molemmilla kotimaisilla kielillä, siis myös ruotsiksi.

Kyltinvaihtotalkoita ei ainakaan Lohtajalla ole kuitenkaan luvassa. Kylttejä vaihdetaan kaksikieliseksi, kun kyltin uusimisen tarve koittaa.

Päällekkäiset tiet saavat uudet kyltin nimenmuutoksen yhteydessä.Teknisen johtajan XXX:n mukaan kyseessä on osittain raha, mutta myös ihan järkiperäinen toiminta.

– Ei hyväkuntoisia kylttejä kannata alkaa vaihtamaan, XXX sanoo.

Uusien nimien lisäksi on edessä myös käännöstyötä. Useimpien nimien kääntäminen menee helposti, esimerkiksi Koulutiestä saa Skolvägenin ja Kuusikujasta Grangrändin.

Kääntäminen antaa kuitenkin mahdollisuuden mielikuvituksen käyttämiseen. Lohtajalta löytyy esimerkiksi Varvintie.

Suoraa ruotsinnosta sanalle ei ole, mutta varvi voi tarkoittaa esimerkiksi purjelaivojen rakennuspaikkaa tai hirsitalon yhtä hirsikertaa.

Puhekielessä sama sana tarkoittaa muun muassa kierroksella ohittamista ja pikaista yhdyntää. Mahdollisuuksia olisivat siis ainakin Segelbåtsbyggplatsvägen ja Snabbisvägen.



Palaute:

Hyvä XXX

Jos kielitaito on noin heikko kuin teillä ei kannattaisi irvailla tulevilla ruotsinkielisillä kadunnimillä suur Kokkolassa.

Varvintielle Lohtajalla löytyy kyllä ruotsinkielinen nimi sillä sana varvi tulee kuin tuleekin ruotsinkielisestä sanasta varv joka suomeksi on telakka.

Varv ruotsiksi tarkoittaa myös kierros suomeksi. Samoin varv voi tarkoittaa myös hirsikerran yhtä hirsikertaa. Yhtä hirsikertaa tarkoittava varvi ei ole muuta kuin lainattu ruotsinkielestä.

Sen sijaan nopea yhdyntä ei kutsuta varv`ksi ruotsinkielellä.

Ystävällisesti XXX

Tissit!

Niinkin yksinkertainen ja luonnollinen asia kuin naisen rinnat voivat olla murheenkryyni, jos niistä pitää alkaa kirjoittaa. Luulin, että lyhyitä asiantuntijahaastatteluita olisi helppo saada, mutta ei! "Ei se nyt ole minun alaani", kertoi psykologi. "En halua kommentoida, minulla on kiire", vastasi naistentautien lääkäri. "En minä tiedä aiheesta mitään", väitti sosiologi. Jokainen heistä on siis nainen. Siis mitä?

Lopulta haastateltavaksi löytyi asiantuntijoita pohjoisemmasta Suomea, siellä kai tissit ei ole niin pelottava asia... Mielenkiintoisia puheluja ja hetkiä on siis taas koettu tissiasiantuntijoita metsästäessä. Juttu tuli onneksi valmiiksi juuri ennen kun lehti meni kiinni.

Onneksi on ollut paljon muitakin juttuja tekeillä, niin hermo ei ole ihan täysin mennyt. Pari päivää kriparilla oloa oli yllättävän mukavaa, kun sai leikkiä yhdessä tutustumisleikkejä ja kysellä nuorilta heidän ajatuksiaan. Ja katsella muutaman päivän vanhoja, ah niin rakastuneita nuoriapareja.

Tämä työrupeama alkaa lähestyä loppuaan ja on aika haikea olo. Ja pieni paniikki: nyt niitä töitä pitäis sitten ihan itse saada jostain hankittua lisää.
Odottelen kyllä innolla jo paluuta yliopistolle yleisen hengailun ja höpöttelyn pariin (edes kerran viikossa). Toivottavasti ollaan kaikki samaan aikaan paikalla, että nähään paljon!