Jatkoa, anyone?

Miten on, ovatko kukaan jatkamassa työpaikassaan syksyllä? Itse kysyin jatkoa, sillä pitempiu työkokemus ei olisi pahitteeksi, mutta ei ole sijaisille tarvetta. Sinänsä kuulemma kelpaisin kyllä, mikä ei ihan kauheasti lämmitä yksinään...

Palopaikka hukassa

Monnin ajo-ohjeista tuli mieleeni viime viikon haastavin työkeikka.

Lehtemme alueella oli sattunut yöllä tulipalo, jossa oli kuollut yksi ihminen. Teräsvuori lähetettiin ottamaan kuva isosta tapauksesta. Kollega oli poliisivuorossa, joten hän oli yhteydessä palokuntaan. Palopaikan osoite saatiin tietoon, mutta talon numeroa ei suostuttu antamaan.

Lähdin kuitenkin mielissäni matkaan, kyllähän nyt maan tasalle palanut talo erottuisi.
Tie löytyi helposti. Sitten alkoivatkin ongelmat. Paikka oli nimittäin todella maalla ja tie oli pitkä ja haaroittui pihateihin joka suuntaan. Auton kartta myös loppui juuri tien alkupäähän.

Teräsvuori ajeli tietä ja sivuhaaroja pitkin poikin ja kyseli ihmisiltä tulipalosta. Välillä avasin ikkunan ja haistelin. Mitään ei löytynyt, eikä kukaan ollut kuullutkaan palosta. Ajotaidot joutuivat koetukselle niillä osioilla, joissa varoitettiin näyttävästi: yleinen tie päättyy. Ei löytynyt raunioita.

Soitin jokseenkin epätoivoisena kollegalle noin puolentoista tunnin ajelun jälkeen. Hän ahdisteli palomiehiä hiukan lisää, mutta tietoja ei myönnetty. Jatkoin etsintää epätoivoisena ja soitin optikolla olleelle toimituspäällikölle, joka käski vain etsimään ja haistelemaan.

Tullessani jälleen tien alkuun voitonriemuinen kollega soitti ja kertoi tietävänsä ehkä, missä palopaikka oli. Kollegan netissä surffaillut äiti oli nimittäin löytänyt jonkinlaisen tulipalo-onlinepalvelun. Ongelmana oli vain se, että tulipaloa pystyi liikuttamaan hiirellä pitkin karttaa. Innostuneena Teräsvuori ajoi heti monta kilometriä väärään suuntaan. Palasin takaisin lähtöpisteeseen, ja lopulta palopaikka löytyi.
Pihaparakista ei ollut jäljellä mitään. Viimeiset palomiehet poistuivat juuri paikalta. Otin kuvan ja palasin voipuneena toimitukseen.

Ajo-ohjeita

Oudoissa paikoissa joutuu välillä vähän etsimään juttuja. Ajo-ohjeita tullut kirjoitettua monenlaisia. Vuoronvetäjältä kyselin ohjeita eräälle jäähallityömaalle kunnassa, jossa en ole koskaan käynyt. Näillä se löytyy, ehkä:



32 km etelään,
lossit jumiin.
koulukeskus.
koko paska
bensiksen jälkeen 3-4.



Toivokaamme parasta.

NP: Megadeth - In My Darkest Hour

Kollega kiipelissä

Tällä kerralla annan kuvien puhua puolestaan. Kuvasarja on tämän päivän juttukeikalta. Ihailkaa.

Toimittaja etsii sopivaa kuvanottopaikkaa. Kuvauskohteena on rakennustyömaa.

Sopiva koroke löytyi. Toimittaja kuitenkin kokee, että korokkeella kyykistymällä saa parhaat kuvat.

.

Toimittaja joutuukin tiukkaan tilanteeseen. "Mä en pääse pois. Tää hajoo, toimittaja hätäilee"

Tilanne saatiin kuitenkin purettua rauhallisesti. Perillä toimituksessa odottivat kollegan lomallelähtökahvit mansikkatortun kera.

Hohhoijaa kun muut vaan lomailee

Ollaanpa sitä todellakin hiljaiseloa blogissa vietetty. Ainakin täällä Helsingissä päin se johtui ihan täysin siitä, että kaikki jäivät vasta lomalle, ja sitä ennehän oli kaikki tietenkin yhtä kaaosta.

Nyt istun onnellisesti yksin toimituksessa ja pidän lehteä pystyssä. On kyllä todella leppoisaa aikaa ollut. Juttuja saan naputella rauhassa, ja mennä miten haluan. (No sitä saan kyllä muutenkin.) Omaa aikatauluakin on helpompi hallita, kun ne kuuluisat lomalle lähteneet länttäsivät seuraavien kahden numeron suunnitelmat lukkoon ja minulle kasan tehtävää. Isoja juttuja on tekeillä paljon, mikä on kivaa ja toisaalta vähän ahdistavaa. Henkilöjutuissa pitäisi pystyä kaivautumaan haastateltavan kuoren taakse ja paljon faktoja sisältävät jutut pidettyä kasassa tuhansine merkkeineen. Mutta tässä sitä vähitellen oppii, kai!

Edelleen nautin työstä. Paras palaute taitaa olla se, että töitä on ilmeisesti luvassa vielä syksyllä ainakin muutaman kuukauden verran. Kun vaan toimitus päätettäisiin yhtäkkiä siirtää Tampereelle, niin kaikki olisi loistavasti. Juu, edelleen sinne kaipaan, vaikka ei tämä elämä pääkaupungissakaan nyt mitään kamalaa ole. Joku hetki täällä vielä ollaan, sillä pariskunnan toinen osapuoli meni vielä pääsemään Taideteolliseen opiskelemaan.

Lomaan ei virallisesti aikaa ole, mutta ovelana tyttönä olen sopinut keikkoja ympäri Suomea niin, että esimerkiksi nyt viikonloppuna pääsen firman piikkiin mökille rentoutumaan. Osaa arvon kollegoista tapasinkin Turussa rokkailemassa, vaikkakin harmillisen lyhyesti. Se kyllä oli ihan oma syy, mitäs piti päästä CMX:n keikalle eturiviin ja hävittää sillä välin kaikki kaverit. Seuraavia tapaamisia siis odotellaan...

Ykkösuutisten kimpussa

Täällähän on ollut kauan hiljaista. Aion rikkoa sen nyt. Huomasitteko kielioppivirheen?

Pienellä paikkakunnalla on mukava olla toimittaja. Kavereita saa helposti, ja ihmiset ovat yhteistyökykyisiä.

Pienessä lehdessä etuna on myös se, että saa vastuuta. Olen saanut tehdä kesän aikana käytännössä kaikki kovimmat ykkösuutiset etusivulle: postin lakkautus, matkailukilpailuvoitto, pian julkistettava timanttilöydös ja lukuisia muita aiheita kansanmusiikkifestivaalista Kalevalakylään.

Jostain syystä päätoimittaja laittaa minulle kaikki haastavimmat aiheet. En voi valittaa, sillä haasteista oppii eniten. Pääsin myös yhden lehden ajaksi päätoimittajaksi, kun oikea oli lomalla. Pääkirjoitusta oli mukava tehdä, vaikka se ehkä tyylillisesti poikkesikin aikaisemmista.

Paras palaute postijutusta oli se, että yleisönosasto on alkanut täyttyä vihaisten kansalaisten teksteistä ja kaupunginjohtajan puolustuspuheenvuoroista. Journalismi on saanut rattaat liikkeelle.

Työstä en voi valittaa. Lehdessä olen saanut tehdä kaikki työtehtävät lehden sisällön ideoinnista ja taittamisesta kuvaamiseen, kirjoittamiseen ja verkkolehteen. Itse asiassa teen näitä kaikkia tehtäviä lähes joka päivä.

Viikon päästä täällä alkaa kesän suurin festivaali, joten kiirettä pitää. Aion kuitenkin pyörähtää Ilosaaressa rentoutumassa, tapaanemme Nenän kanssa siellä. Jotkut olivatkin näköjään Ruissalossa viime viikonloppuna.

Itse olin eräällä toisella salolla, enkä joutunut karhun syömäksi. 50 km 30 tunnissa tuntui jaloissa kuitenkin hieman, mutta mahtavaa oli samoilla aivan helvetin korvessa. Nähtiin peura, kurkipariskunta ja metsäkanalinnun pesä.