En pitkästytä pitkällä taisteluraportilla. Sitä samaa edelleen, eli "kivaa" ja "hyvin". Aika vähän kommentteja jutuista, menneet yleensä sellaisenaan lehteen. Pitäisi kai itse tajuta kysyä enemmän palautetta, mutta en jostain syystä ole... Ei ne kaikki kuitenkaan priimaa voi olla, vaikka kelpaavatkin.
Mutta hauska sattumus. Kuten tiedätte, tää paikka on mulle outo. Olen sentään kaupunginjohtajan nimen opetellut. EILEN mietin kalamarkkinoilla juttua skautatessani, että kun ei tunne naamalta ketään, sitä voi vaikka kaupunginjohtajaa jututtaa tietämättään. Vähän noloa olisi olla tuntematta, ajattelin.
Pienessä kaupungissa siihen voisi kuitenkin törmätä. Ajattelin muistaessani ainakin sen tsekata. No tänään mentiin autokaupoille juttua tekeen. Jututin eri tyyppejä. Vanhoja änkyröitä lukuun ottamatta ihmiset suostuu tosi hyvin kuvan kanssa lehteen, se ollut kiva huomata.
No, pyörin siinä kohdetta etsien kaupassa. Katselin perällekin päin, jolloin kuvaaja - mukava mies, kuten kaikki täällä - totesi, että älä siltä käy kysyyn. Oli nimittäin juurikin kaupunginjohtaja. What are the odds.
NP: In Flames - Like You Better Dead
PS. Olen muuten todnäk. Tampereella ens viikonloppuna. Jos joku muukin on ja kaipaa turinaseuraa toimitusten kähminnöistä, pistäkää viestiä.
sunnuntai 18. toukokuuta 2008
lauantai 17. toukokuuta 2008
Liukuen työhön
Heippa vaan kaikille!
Itellä kun paikkakunta pysyy samana, niin työhön meno on alkanut ikään kuin liukuen. Siinä on omat hyvät puolensa, kuten se, että on jonkin verran vapaata. Huono puoli on sitten se, että kun on niinku vähä kaks työtä, seminaarin kirjottaminen ja näytelmän ohjaaminen, ni ku ne sattuu samalle viikolle, ni sattuu. Toissaviikko oli sellanen jollon nukuin noin 5 tuntia yössä, ja loppuajan joko olin töissä tai kirjotin. Että se siitä rentoudesta.
Oon kuitenkin jo alkanu siis tekemään juttuja radioon. Iltavuoro on ollu se juttu, mut pitäis kesällä päästä tekemään viikonloppuja suoranakin. Samoin telkkarissa kuului ainakin ääni, jos ei muuta.
Ja kun näytelmäkin on kohta ensi-illassa, ni ihan hyvä fiilis. Ainoo paska homma on, että munasin palkkaneuvottelussa. Vähä halvalla siis menee, joka vähän söi miestä tossa, mutta kai siitä on vaan opittava. Tsemiä sinne joka puolelle Suomea!!!
Itellä kun paikkakunta pysyy samana, niin työhön meno on alkanut ikään kuin liukuen. Siinä on omat hyvät puolensa, kuten se, että on jonkin verran vapaata. Huono puoli on sitten se, että kun on niinku vähä kaks työtä, seminaarin kirjottaminen ja näytelmän ohjaaminen, ni ku ne sattuu samalle viikolle, ni sattuu. Toissaviikko oli sellanen jollon nukuin noin 5 tuntia yössä, ja loppuajan joko olin töissä tai kirjotin. Että se siitä rentoudesta.
Oon kuitenkin jo alkanu siis tekemään juttuja radioon. Iltavuoro on ollu se juttu, mut pitäis kesällä päästä tekemään viikonloppuja suoranakin. Samoin telkkarissa kuului ainakin ääni, jos ei muuta.
Ja kun näytelmäkin on kohta ensi-illassa, ni ihan hyvä fiilis. Ainoo paska homma on, että munasin palkkaneuvottelussa. Vähä halvalla siis menee, joka vähän söi miestä tossa, mutta kai siitä on vaan opittava. Tsemiä sinne joka puolelle Suomea!!!
tiistai 13. toukokuuta 2008
Ensimetrit vierähti viikoiksi
Säikähdin ihan. Katselin eilen kalenteria ja tajusin, että aloitin neljättä viikkoa duunissa! Tätä vauhtia elämä juoksee ohi, enkä edes ehdi huomaamaan sitä.
Vauhti on ollut siis kova. Jo heti toisena päivänä pääsin lukemaan aamun avaavat uutiset puoli seiskalta ja siitä asti on aika mennyt tiiviisti tositoimissa uutisia kirjoittaen, metsästäen, ihmisiä haastatellen ja juttuja editoiden.
Tähän mennessä opittua: kaksi toimitusjärjestelmää, kaksi editointiohjelmaa. Kahden viikon jälkeen toimituksen järjestelmät muuttuivat kokonaan. Nyt tuntuukin, että pää on niin täysi tekniikkaa, ettei perushommat enää mahdu sinne. Ongelmia oli jo tänne kirjoittamisen kanssa.. Kun on tullut niin paljon ja nopeasti, niin saa varmaan töissäkin perusteiden kanssa puuhata vielä hyvän aikaa, ennen kuin hommat on handussa. Ja juuri tuo tekniikan ähky tekee tosi väsyneeksi välillä. Niin paljon asiaa.
Itse työ täällä on antoisaa ja kiinnostavaa. Työpaikka on ihana ja työporukka samoin. Yllätyksekseni toimituksessa on myös paljon nuorempaa väkeä. Lisäkseni kaksi pääaineilijaa kotiyliopistosta ja yksi sieltä jo valmistunut. Hauska juttu! Toimituksessa on yhteensä kolmisenkymmentä työntekijää, ikähaitari on mahdollisimman leveä. Jo alusta asti oli selvää, että yhteishenki on hyvä. Oli kivan tervetullut olo, kun ilmapiiri oli niin avoin ja mutkaton.
Paljon oon joutunut aamuvuoroihin kulkemaan taksilla, mikä on tietysti hienoa ja kivaa. Ajokorttihanke on töiden aloituksen aikaistumisesta johtuen hieman viivästynyt. Kirjalliset sentään on onneksi takana, mutta vielä pitäisi muutama ajotunti puristaa ja päästä inssikin läpi. Aika paljon kortin saaminen helpottaisi. Aamuvuorossa täytyy availla ääntä, eikä sitä tee taksissa. Työpaikalla voi laulella pipoja ja ölistä, mutta sekin on vähän epämiellyttävää. En tykkää edes karaokesta ja muutenkin laulelisi mieluummin vaikka omassa rauhassaan auton ratissa. Sitä siis odotellessa.
Ensi viikolla aloitan työt myös TV:n puolella. Odotan jännityksellä. Pääsee keikoille ja ulos talosta.
Vauhti on ollut siis kova. Jo heti toisena päivänä pääsin lukemaan aamun avaavat uutiset puoli seiskalta ja siitä asti on aika mennyt tiiviisti tositoimissa uutisia kirjoittaen, metsästäen, ihmisiä haastatellen ja juttuja editoiden.
Tähän mennessä opittua: kaksi toimitusjärjestelmää, kaksi editointiohjelmaa. Kahden viikon jälkeen toimituksen järjestelmät muuttuivat kokonaan. Nyt tuntuukin, että pää on niin täysi tekniikkaa, ettei perushommat enää mahdu sinne. Ongelmia oli jo tänne kirjoittamisen kanssa.. Kun on tullut niin paljon ja nopeasti, niin saa varmaan töissäkin perusteiden kanssa puuhata vielä hyvän aikaa, ennen kuin hommat on handussa. Ja juuri tuo tekniikan ähky tekee tosi väsyneeksi välillä. Niin paljon asiaa.
Itse työ täällä on antoisaa ja kiinnostavaa. Työpaikka on ihana ja työporukka samoin. Yllätyksekseni toimituksessa on myös paljon nuorempaa väkeä. Lisäkseni kaksi pääaineilijaa kotiyliopistosta ja yksi sieltä jo valmistunut. Hauska juttu! Toimituksessa on yhteensä kolmisenkymmentä työntekijää, ikähaitari on mahdollisimman leveä. Jo alusta asti oli selvää, että yhteishenki on hyvä. Oli kivan tervetullut olo, kun ilmapiiri oli niin avoin ja mutkaton.
Paljon oon joutunut aamuvuoroihin kulkemaan taksilla, mikä on tietysti hienoa ja kivaa. Ajokorttihanke on töiden aloituksen aikaistumisesta johtuen hieman viivästynyt. Kirjalliset sentään on onneksi takana, mutta vielä pitäisi muutama ajotunti puristaa ja päästä inssikin läpi. Aika paljon kortin saaminen helpottaisi. Aamuvuorossa täytyy availla ääntä, eikä sitä tee taksissa. Työpaikalla voi laulella pipoja ja ölistä, mutta sekin on vähän epämiellyttävää. En tykkää edes karaokesta ja muutenkin laulelisi mieluummin vaikka omassa rauhassaan auton ratissa. Sitä siis odotellessa.
Ensi viikolla aloitan työt myös TV:n puolella. Odotan jännityksellä. Pääsee keikoille ja ulos talosta.
Takaisin töihin
Monnin toinen viikko alkoi vapaapäivällä; maanantaina ei töihin saanut tulla. Huomasin ennenkuulumattoman asian: töissä mulla on kivempaa kuin vapaalla. Kerrankin saa tehdä järkevää työtä, mutta vapaa-aika ei tarjoa extreme-elämyksiä - eli asetelmat ovat kääntyneet päälaelleen!
Heh, journalistista huumoria välimerkkikikkailulla.
En tiedä, onko kyseessä tämä asuinpaikkani. Vielä ei ole kovin tuttu tämä. Eikä kauheasti tarjoa mitään. Menin baariin katsomaan lätkää. Tilasin 0,4 (kyllä sen täytyi olla) Koffin. Hinta 4,6. Moiseen en ihan vähään aikaan ole törmännytkään. En perusbaarissa ehkä koskaan. Eniten ehkä kuitenkin kyrsii se, että Rouva Monni on poissa. Kai siihen on jotenkin ehtinyt tottua. Siis rouvaan, ei sen poissaoloon:)
Mutta eilen mm. kolusin Citymarketin perusteellisemmin läpi kuin koskaan mitään markettia. En siis ostotarkoituksessa vaan uteliaisuuttani. Virikkeet kai vähissä. Hassuja viiden euron camo-olohousuja oli tarjolla. En ostanut.
No anyway, työt alkoivat taas. Tein jo aiemmin saamaani juttukäskytystä. Yritysvierailu paikalliseen tehtaaseen ja lehden kauppaliitteeseen nettikauppaa käsitellyt juttu. Eli siis mm. oikeus- ja taloustiedettä ovat sisältäneet jutut tähän mennessä. No selvisin tästäkin, jäljestä paha mennä sanomaan. Kuvaamaan jouduin yllättäen taas, ja kuva paranikin edelliskerrasta. Tähän olin jossain määrin jopa tyytyväinen.
Huomisesta ei tietoa, saa nähdä, mitä tupsahtaa eteen. Mielenkiinnolla odotan.
Kiva että kaikilla tuntuu olevan kivaa.
Heh, journalistista huumoria välimerkkikikkailulla.
En tiedä, onko kyseessä tämä asuinpaikkani. Vielä ei ole kovin tuttu tämä. Eikä kauheasti tarjoa mitään. Menin baariin katsomaan lätkää. Tilasin 0,4 (kyllä sen täytyi olla) Koffin. Hinta 4,6. Moiseen en ihan vähään aikaan ole törmännytkään. En perusbaarissa ehkä koskaan. Eniten ehkä kuitenkin kyrsii se, että Rouva Monni on poissa. Kai siihen on jotenkin ehtinyt tottua. Siis rouvaan, ei sen poissaoloon:)
Mutta eilen mm. kolusin Citymarketin perusteellisemmin läpi kuin koskaan mitään markettia. En siis ostotarkoituksessa vaan uteliaisuuttani. Virikkeet kai vähissä. Hassuja viiden euron camo-olohousuja oli tarjolla. En ostanut.
No anyway, työt alkoivat taas. Tein jo aiemmin saamaani juttukäskytystä. Yritysvierailu paikalliseen tehtaaseen ja lehden kauppaliitteeseen nettikauppaa käsitellyt juttu. Eli siis mm. oikeus- ja taloustiedettä ovat sisältäneet jutut tähän mennessä. No selvisin tästäkin, jäljestä paha mennä sanomaan. Kuvaamaan jouduin yllättäen taas, ja kuva paranikin edelliskerrasta. Tähän olin jossain määrin jopa tyytyväinen.
Huomisesta ei tietoa, saa nähdä, mitä tupsahtaa eteen. Mielenkiinnolla odotan.
Kiva että kaikilla tuntuu olevan kivaa.
lauantai 10. toukokuuta 2008
Ensimmäinen viikko ohi!
Myös savolainen toimittajanalku on aloittanut oman työrupeamansa kerran kuussa ilmestyvässä aikakauslehdessä. Ja tyytyväinen olen työpaikkaani ollut, tosi tyytyväinen!
Ensimmäisen viikon aikana taistelin kolme päivää helpdeskin ukkojen kanssa, jotta saisin työhuoneeseeni laitetun koneen toimimaan. Onhan se jotenkin hankala varmaan tajuta, että pelkästään koneen kantaminen paikalle ei riitä. Sen pitäisi myös toimia. Parasta oli, että toimituksessa on käytössä tietokoneen kautta toimivat puhelimet. Oma kännykkä oli siis käytössä ensimmäisten päivien ajan. Loppuviikosta kone onneksi toimi jo moitteettomasti.
Viikon aikana kerkesin kirjoittaa kolme juttua, vierailla jätskitehtaalla (hyvät korruptiolahjat!) ja suunnitella seuraavia haastatteluja. Huokaisin helpotuksesta, kun kuulin että meidän talossa haastatteluihin ajetaan kuvaajan autolla, julkisilla tai sitten taksilla. Minun ei siis tarvitse huristella yksin eksyneenä pitkin Helsinkiä.
Työpäivät hurahtivat ohi tosi nopeasti, sillä tekemistä riitti. Toimituksessa meininki on rentoa, ja ihmiset tuntuvat todella nauttivan työstään. Pienessä porukassa kaikilta voi kysyä, ja muut ovat vuorotellen käyneet pyytämässä lounaalle.
Ainakin nyt tuntuu, että aikakauslehden rytmi sopii minulle tosi hyvin. Juttuja saa suunnitella rauhassa ja ne toteutetaan huolella. Jotenkin sitä oli kuitenkin niin tottunut kiireiseen toimitustyöhön, että välillä on oikein huono omatunto, kun kerkeän tehdä työaikana vaikka mitä omiakin hommia. Oikeastaan kaipaan vähän sitä pientä painetta, jota ainakin leikkitoimituksessamme keväällä oli. Kadun luultavasti sanojani, kun lehden ilmestyminen alkaa lähestyä...
Innolla odottelen tulevia tehtäviä. Juttukeikkoja on tulossa ympäri Suomen, ja omat tekstit tulevat täyttämään monia aukeamia. Vielä on siis intoa tekemiseen, katsotaan, missä vaiheessa se sitten lopahtaa. Toivottavasti ei ollenkaan!
Ensimmäisen viikon aikana taistelin kolme päivää helpdeskin ukkojen kanssa, jotta saisin työhuoneeseeni laitetun koneen toimimaan. Onhan se jotenkin hankala varmaan tajuta, että pelkästään koneen kantaminen paikalle ei riitä. Sen pitäisi myös toimia. Parasta oli, että toimituksessa on käytössä tietokoneen kautta toimivat puhelimet. Oma kännykkä oli siis käytössä ensimmäisten päivien ajan. Loppuviikosta kone onneksi toimi jo moitteettomasti.
Viikon aikana kerkesin kirjoittaa kolme juttua, vierailla jätskitehtaalla (hyvät korruptiolahjat!) ja suunnitella seuraavia haastatteluja. Huokaisin helpotuksesta, kun kuulin että meidän talossa haastatteluihin ajetaan kuvaajan autolla, julkisilla tai sitten taksilla. Minun ei siis tarvitse huristella yksin eksyneenä pitkin Helsinkiä.
Työpäivät hurahtivat ohi tosi nopeasti, sillä tekemistä riitti. Toimituksessa meininki on rentoa, ja ihmiset tuntuvat todella nauttivan työstään. Pienessä porukassa kaikilta voi kysyä, ja muut ovat vuorotellen käyneet pyytämässä lounaalle.
Ainakin nyt tuntuu, että aikakauslehden rytmi sopii minulle tosi hyvin. Juttuja saa suunnitella rauhassa ja ne toteutetaan huolella. Jotenkin sitä oli kuitenkin niin tottunut kiireiseen toimitustyöhön, että välillä on oikein huono omatunto, kun kerkeän tehdä työaikana vaikka mitä omiakin hommia. Oikeastaan kaipaan vähän sitä pientä painetta, jota ainakin leikkitoimituksessamme keväällä oli. Kadun luultavasti sanojani, kun lehden ilmestyminen alkaa lähestyä...
Innolla odottelen tulevia tehtäviä. Juttukeikkoja on tulossa ympäri Suomen, ja omat tekstit tulevat täyttämään monia aukeamia. Vielä on siis intoa tekemiseen, katsotaan, missä vaiheessa se sitten lopahtaa. Toivottavasti ei ollenkaan!
keskiviikko 7. toukokuuta 2008
Ensimetrit
Hei vain te kaikki lukijat!
Sankaritoimittaja Teräsvuoren työrupeama on myös saatettu alkuun. Olen ollut nyt neljä päivää töissä. Ensimmäisiin työtehtäviin kuuluu kokoavien juttujen kirjoittaminen paikkakunnan kulttuuritarjonnasta kesällä. Ja sitähän riittää!
Olen ollut melko hämmentynyt taide - ja kesäteatteriannin runsaudesta. Tässä on sitten soiteltu kaiken maailman galleristeille, joista monet ovat olleet varsin hauskoja tapauksia. Toimittaja on takuulla antanut itsestään hyväntuulisen kuvan, koska naurattaa koko ajan. Ja fiksun. Erään taiteilijan etunimi oli Aale, ja automaattisesti oletin, että kyseessä on naishenkilö. Siinä vaiheessa, kun haastateltava alkoi puhua maalarin 89-vuotiaasta vaimosta, tiedustelin varovasti asiaa. Toisessa päässä vastattiin: "Hyvä että tuli tämäkin asia selväksi."
Tänään Teräsvuori lähetettiin ensimmäiselle juttukeikalle autolla. Omat ajotaidot ja suunnistaminen 40 km päähän maaseudulle epäilyttivät hiukan, varsinkin kun Teräsvuori ei vielä osaa sujuvaa reittiä huoneestaan kahvinkeittimelle. Mutta kaikkipa menikin hyvin! Hillittömän pölypilven saattelemana saavuin paikalle juuri ajoissa.
Kyseessä oli paikallisten metsästäjien koululaisille järjestämä rastirata. Vastassa oli välittömästi joukko kylän miehiä. Esittelyjä ei tarvittu. Teräsvuoren kuva oli nimittäin julkaistu lehden edellisessä numerossa. "No niin, uusi toimittaja tuli paikalle, tunnistin kuvasta!" " Ottaakos toimittaja lisää kahvia?" "Täytyy toimittajalle näyttää, kun näin monta tonnia viedään rehua..." Olin otettu huomiosta.
Myös itse rata oli hauska ja toimittaja unohtuikin tekemään juttua hiukan pidemmäksi aikaa kuin olisi ollut tarpeellista. Ilmakiväärillä en ehtinyt ampua rottaa, vaikka jonossa seisoinkin. Viihdytin myös oppilaita nielemällä mäkäräisen. "Mikä läppä!"ihastelivat kuudesluokkalaiset.
Otin liudan kuvia ja yksi oli hyvä. Emme ole kameran kanssa vielä oikein sinut. Toimitus sen sijaan on oikein mukava ja sopivanhenkinen. Teräsvuori jatkaa iloisin mielin.
Sankaritoimittaja Teräsvuoren työrupeama on myös saatettu alkuun. Olen ollut nyt neljä päivää töissä. Ensimmäisiin työtehtäviin kuuluu kokoavien juttujen kirjoittaminen paikkakunnan kulttuuritarjonnasta kesällä. Ja sitähän riittää!
Olen ollut melko hämmentynyt taide - ja kesäteatteriannin runsaudesta. Tässä on sitten soiteltu kaiken maailman galleristeille, joista monet ovat olleet varsin hauskoja tapauksia. Toimittaja on takuulla antanut itsestään hyväntuulisen kuvan, koska naurattaa koko ajan. Ja fiksun. Erään taiteilijan etunimi oli Aale, ja automaattisesti oletin, että kyseessä on naishenkilö. Siinä vaiheessa, kun haastateltava alkoi puhua maalarin 89-vuotiaasta vaimosta, tiedustelin varovasti asiaa. Toisessa päässä vastattiin: "Hyvä että tuli tämäkin asia selväksi."
Tänään Teräsvuori lähetettiin ensimmäiselle juttukeikalle autolla. Omat ajotaidot ja suunnistaminen 40 km päähän maaseudulle epäilyttivät hiukan, varsinkin kun Teräsvuori ei vielä osaa sujuvaa reittiä huoneestaan kahvinkeittimelle. Mutta kaikkipa menikin hyvin! Hillittömän pölypilven saattelemana saavuin paikalle juuri ajoissa.
Kyseessä oli paikallisten metsästäjien koululaisille järjestämä rastirata. Vastassa oli välittömästi joukko kylän miehiä. Esittelyjä ei tarvittu. Teräsvuoren kuva oli nimittäin julkaistu lehden edellisessä numerossa. "No niin, uusi toimittaja tuli paikalle, tunnistin kuvasta!" " Ottaakos toimittaja lisää kahvia?" "Täytyy toimittajalle näyttää, kun näin monta tonnia viedään rehua..." Olin otettu huomiosta.
Myös itse rata oli hauska ja toimittaja unohtuikin tekemään juttua hiukan pidemmäksi aikaa kuin olisi ollut tarpeellista. Ilmakiväärillä en ehtinyt ampua rottaa, vaikka jonossa seisoinkin. Viihdytin myös oppilaita nielemällä mäkäräisen. "Mikä läppä!"ihastelivat kuudesluokkalaiset.
Otin liudan kuvia ja yksi oli hyvä. Emme ole kameran kanssa vielä oikein sinut. Toimitus sen sijaan on oikein mukava ja sopivanhenkinen. Teräsvuori jatkaa iloisin mielin.
Eka oikea viesti
Nyt tulee oikeaa tekstiä. Ilmoittautuneita kirjoittajia on viisi, toivottavasti kaikki jaksavat raapustaa edes toisinaan. Muutin myös neiti Vihervaaran "pyynnöstä" ulkoasua.
Monnilla työt ovat alkaneet ihan mielenkiintoisesti. Maanantai meni tutustuessa paikkoihin ja vähän ihmisiin. Tiistaina aloitettiin. Ensimmäisenä kirjoittelin juttua, joka lähti vuoronvetäjän ihmeteltyä sitä, miten isommassa kaljatölkissä kalja on niin paljon kalliimpaa. Ei mitään suurta taidetta siis, mutta siitä sain aiheen.
Sain kaksi päivää aikaa raapustaa juttua ja näin. Kävin galluppiakin tekemässä. Yllätyin kun ehkä noin 40 minuutissa selvittiin kuvaajan kanssa, vaikka kyse oli kaljanjuonnista. Avomielistä porukkaa oli jo aamusta kaupassa ja saatiin neljä ihmistä nalkkiin.
Nyt tahti vähän kiihtyy, seuraavaksi aiheeksi lupailtiin erääseen nettikauppaa harjoittavaan paikalliseen yritykseen tutustumista, ja siihen liittyvää kainaloa. Tulee liitteeseen. Ihan siis järkeviä aiheita heti alkuun. Alun perin sille piti olla viikon loput kaksi päivää, mutta toisin kävi. Pitääkin lähteä huomenna erääseen näyttelyn avaijaiseen ja tehdä siitä juttuja ja vielä kuvatakin se. Perjantaiksi kai sitten tuo toinen.
Autolla maakuntiin. Saa nähdä miten äijän käy. Kiva kyllä saada jo alusta käyttää kaikkia vähäisiä kykyjään. Valokuvaus meillä yleensä tehdään kuvaajien toimesta, mutta nyt ei sellaista liiennyt. Se vähän mietityttää, kun on kamerakin väärää merkkiä...
Mutta mukava alku kyllä ollut. Päätoimittajasta lähtien mukavaa porukkaa töissä jne.
NP: RHCP - Give It Away
Monnilla työt ovat alkaneet ihan mielenkiintoisesti. Maanantai meni tutustuessa paikkoihin ja vähän ihmisiin. Tiistaina aloitettiin. Ensimmäisenä kirjoittelin juttua, joka lähti vuoronvetäjän ihmeteltyä sitä, miten isommassa kaljatölkissä kalja on niin paljon kalliimpaa. Ei mitään suurta taidetta siis, mutta siitä sain aiheen.
Sain kaksi päivää aikaa raapustaa juttua ja näin. Kävin galluppiakin tekemässä. Yllätyin kun ehkä noin 40 minuutissa selvittiin kuvaajan kanssa, vaikka kyse oli kaljanjuonnista. Avomielistä porukkaa oli jo aamusta kaupassa ja saatiin neljä ihmistä nalkkiin.
Nyt tahti vähän kiihtyy, seuraavaksi aiheeksi lupailtiin erääseen nettikauppaa harjoittavaan paikalliseen yritykseen tutustumista, ja siihen liittyvää kainaloa. Tulee liitteeseen. Ihan siis järkeviä aiheita heti alkuun. Alun perin sille piti olla viikon loput kaksi päivää, mutta toisin kävi. Pitääkin lähteä huomenna erääseen näyttelyn avaijaiseen ja tehdä siitä juttuja ja vielä kuvatakin se. Perjantaiksi kai sitten tuo toinen.
Autolla maakuntiin. Saa nähdä miten äijän käy. Kiva kyllä saada jo alusta käyttää kaikkia vähäisiä kykyjään. Valokuvaus meillä yleensä tehdään kuvaajien toimesta, mutta nyt ei sellaista liiennyt. Se vähän mietityttää, kun on kamerakin väärää merkkiä...
Mutta mukava alku kyllä ollut. Päätoimittajasta lähtien mukavaa porukkaa töissä jne.
NP: RHCP - Give It Away
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)