Sataa sataa ropisee..

Maakunnan maisemat on aika hyvin piirretty näille verkkokalvoille. Meillä on kymmenien kilometrien rekkajonot, tietyöt, venäläiset ja tyhjenevät talot. Toisaalta: omiin silmiini maailman kaunein luonto ja kaikista kiusoista huolimatta erittäin iloisia ja avoimia ihmisiä. Sain viime kuussa sen ajokortin! Ja nyt oon päässyt ihailemaan kaikkea ihan oman ratin takaa. Mikä on hyvä, koska näyttää siltä, ettei sade lopu ikinä..

Töissä menee kivasti. On alkanut jo kotiutua ja haaveilemaan koko loppuelämästä täällä. Ostaisin sellaisen pienen ja vanhan puisten omakotitalon, jossa olisi pihalla vanhoja omenapuita ja päivänkakkaroita. Asuisin pyöräilymatkan päässä töistä ja elämä olisi pelkästään ihanaa.

En kuitenkaan ihan heti. Toistaiseksi tilanne on vielä se, että asun lapsuudenkodissani 20 kilometrin päässä toimituksesta. Se on ihan ok. Tänään kuitenkin heräilin aamuvuorosta kotiin palatessani vesipisaroiden tippuessa päälleni. Bussin katossa oli reikä! Kyseessä oli ihan oikea reikä, josta vesi tuli kaiken maailman piuhojen seasta päälle. Vaihdoin paikkaa ja sanoin asiasta kuskille. Se epäili, että kyseessä oli kattoikkuna. WTF! Penkin päällä ja piuhoitettuna.. Kiitin kuitenkin kyydistä.

Mutta niistä töistä. Tv:n astuttua mukaan, on työnkuva entistä vaihtelevampi. Tekemieni uutisten perusteella tykkään telkkarista tosi paljon! Vaikka ei Inari nyt ihan kaikkea ehtinyt opettaa, olen pärjännyt superihanien medioosojen kanssa vaikeissakin paikoissa ihan mukiinmenevästi. Aiheet ovat vaihdelleet kovista pehmeisiin ja kivoihin. Teoriassa paras keikka oli, kun taannoin vietettiin koko aurinkoinen päivä tyynellä järvellä suurella purjelaivalla istuskellen. Mentiin uutisoimaan saaristohakkuista. Paikalla olleet miljoonat hyttyset ja mäkäräiset onnistuivat onneksi/kuitenkin puhkomaan ison firman vaivalla rakentaman kuvan. Jutusta tuli kriittisempi. Jalat kun meni ihan ruvelle kaikesta raapimisesta.

Viikossa on nykyisellään ehkä kaksi samansisältöistä päivää, joista tietty niistäkin eri aiheet tekevät aina omanlaisensa. Tykkään kovasti siitä, että maakunnankokoinen alue kartalla alkaa täyttyä muualtakin kuin oman kotikaupungin osalta. Vaikka välillä väsyttää ja haluaisi ihan kokonaan lomalle, on valtava osa työajasta kuitenkin ihan totaalisen ok.

Työporukka on nyt myös entistä vaihtelevampaa. Muitakin uusia kasvoja on tullut mukaan remmiin. Viikonloppuna oli kesänavausjuhlat, joissa viimeistään tajusi olevansa tosi hienossa paikassa ja seurassa. Oli kivaa. Ja on.

..nyt jään jännäilemään kenestä tulee keskustan uusi puoluesihteeri.

PS. Viitaten keväiseen keskusteluumme: ostin Sofi Oksasen uusimman kirjan. Vaikuttaa tähän asti kyllä siltä, että se on oikein hyvä!