Ykkösuutisten kimpussa

Täällähän on ollut kauan hiljaista. Aion rikkoa sen nyt. Huomasitteko kielioppivirheen?

Pienellä paikkakunnalla on mukava olla toimittaja. Kavereita saa helposti, ja ihmiset ovat yhteistyökykyisiä.

Pienessä lehdessä etuna on myös se, että saa vastuuta. Olen saanut tehdä kesän aikana käytännössä kaikki kovimmat ykkösuutiset etusivulle: postin lakkautus, matkailukilpailuvoitto, pian julkistettava timanttilöydös ja lukuisia muita aiheita kansanmusiikkifestivaalista Kalevalakylään.

Jostain syystä päätoimittaja laittaa minulle kaikki haastavimmat aiheet. En voi valittaa, sillä haasteista oppii eniten. Pääsin myös yhden lehden ajaksi päätoimittajaksi, kun oikea oli lomalla. Pääkirjoitusta oli mukava tehdä, vaikka se ehkä tyylillisesti poikkesikin aikaisemmista.

Paras palaute postijutusta oli se, että yleisönosasto on alkanut täyttyä vihaisten kansalaisten teksteistä ja kaupunginjohtajan puolustuspuheenvuoroista. Journalismi on saanut rattaat liikkeelle.

Työstä en voi valittaa. Lehdessä olen saanut tehdä kaikki työtehtävät lehden sisällön ideoinnista ja taittamisesta kuvaamiseen, kirjoittamiseen ja verkkolehteen. Itse asiassa teen näitä kaikkia tehtäviä lähes joka päivä.

Viikon päästä täällä alkaa kesän suurin festivaali, joten kiirettä pitää. Aion kuitenkin pyörähtää Ilosaaressa rentoutumassa, tapaanemme Nenän kanssa siellä. Jotkut olivatkin näköjään Ruissalossa viime viikonloppuna.

Itse olin eräällä toisella salolla, enkä joutunut karhun syömäksi. 50 km 30 tunnissa tuntui jaloissa kuitenkin hieman, mutta mahtavaa oli samoilla aivan helvetin korvessa. Nähtiin peura, kurkipariskunta ja metsäkanalinnun pesä.