Ollaanpa sitä todellakin hiljaiseloa blogissa vietetty. Ainakin täällä Helsingissä päin se johtui ihan täysin siitä, että kaikki jäivät vasta lomalle, ja sitä ennehän oli kaikki tietenkin yhtä kaaosta.
Nyt istun onnellisesti yksin toimituksessa ja pidän lehteä pystyssä. On kyllä todella leppoisaa aikaa ollut. Juttuja saan naputella rauhassa, ja mennä miten haluan. (No sitä saan kyllä muutenkin.) Omaa aikatauluakin on helpompi hallita, kun ne kuuluisat lomalle lähteneet länttäsivät seuraavien kahden numeron suunnitelmat lukkoon ja minulle kasan tehtävää. Isoja juttuja on tekeillä paljon, mikä on kivaa ja toisaalta vähän ahdistavaa. Henkilöjutuissa pitäisi pystyä kaivautumaan haastateltavan kuoren taakse ja paljon faktoja sisältävät jutut pidettyä kasassa tuhansine merkkeineen. Mutta tässä sitä vähitellen oppii, kai!
Edelleen nautin työstä. Paras palaute taitaa olla se, että töitä on ilmeisesti luvassa vielä syksyllä ainakin muutaman kuukauden verran. Kun vaan toimitus päätettäisiin yhtäkkiä siirtää Tampereelle, niin kaikki olisi loistavasti. Juu, edelleen sinne kaipaan, vaikka ei tämä elämä pääkaupungissakaan nyt mitään kamalaa ole. Joku hetki täällä vielä ollaan, sillä pariskunnan toinen osapuoli meni vielä pääsemään Taideteolliseen opiskelemaan.
Lomaan ei virallisesti aikaa ole, mutta ovelana tyttönä olen sopinut keikkoja ympäri Suomea niin, että esimerkiksi nyt viikonloppuna pääsen firman piikkiin mökille rentoutumaan. Osaa arvon kollegoista tapasinkin Turussa rokkailemassa, vaikkakin harmillisen lyhyesti. Se kyllä oli ihan oma syy, mitäs piti päästä CMX:n keikalle eturiviin ja hävittää sillä välin kaikki kaverit. Seuraavia tapaamisia siis odotellaan...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti